Iloisia perheuutisia ;)

No nyt eletään kyllä jännittäviä aikoja! Nimittäin useampikin siemenestä istuttamani kukka on raskaana :) Siis tehnyt nupun! Osa lajikkeista on sellaisia, mitä en tunnista, joten kunhan kukat puhkeaa, niin ehkä osaan jo sanoa. Ainoa minkä tunnistan on auringonkukka! Oon ihan tosi hämmästynyt miten onnistuin sen kanssa. Yleensä niistä on tullut vaan sellaisia pitkiä kuikeloita ja sitten ne on vaan lakastuneet.

Tämä kolmosia odottava kukkanen kyllä ansaitsisi jo ihan oikean ruukun!

.

Tän lajikkeen tunnistan ehkä kohta kun nuppu aukeaa?

.

Auringonkukkien kanssa meni just toisin kun olin ajatellut. Istutin keväällä siemeniä yhteen purkkiin ja yhdelle kertakäyttölautaselle. Lautaselle laitoin siemeniä tiiviisti koska ajattelin kasvattaa niistä syötäviä versoja. Purkkiin istutin sitten huolellisesti muutaman siemenen, että jos näistä tulisi ihan oikeita kukkia. Noh, toisin kävi! Purkin kukilla oli paljon tilaa ja multaa joten niistä tuli just niitä pitkiä kuikeloita jotka sitten kellastuivat. Taas lautasella versot kasvoi niin tiiviisti, että kun oltiin syöty enimmät, jäi sinne vielä muutamia pieniä kitukasvuisia versoja. Siirsin lautasen parvekkeelle siinä toivossa, että versoista voisi tulla vielä jotain. Ruukkuja ei ollut just siihen hätään ja ne sai hengata aika pitkään askeettisella lautasellaan. Pian ne alkoi näyttää edesmenneiltä joten nakkasin nopsasti viimeiset hädin tuskin vihreät muiden kukkien ruukkuihin ja laatikoihin. Ja kas ihmettä, se toimi! Ehkä niistä tuli bonsaita tai jotain, mutta enää ne ei kasva pituutta vaan paksuutta ja tosiaankin yhdellä on jo eka kukka tulossa! :)

Vauva massussa :)

.

Aurelian istuttamat krassit on kanssa aika hienot! Olen kyllä vähän ihmeissäni, koska toi toinen krassi mitä istutettiin aikaisemmin on ihan erilainen, siemenetkin oli herneen kokoisia. Tää Aurelian krassi on sakaralehtinen, kun taas toi toinen näyttää ankan räpylältä. Jännää :)

Idätettävä krassi näyttää tältä. Jännää mitähän tästä tulee, vai pitäiskö nää laittaa salaattiin?

 .

Tän ankanräpyläkrassin pitäis vissiin lähteä kiipeilemään tuonne ristikkoon.

.

Tässä vielä vähän yleisilmettä pervekkeen tämänhetkisistä järjestelyistä (nehän saattaa mennä täysin uusiks aina kunkin päähänpiston mukaan):

Kaide on aika täynnä :) Nää on just näistä kukkia, joista en tiiä ollenkaan mitä näistä tulee <3

Tässäpä lähes koko parveke samassa kuvassa.

.

Ja tässä näkymä kasvihuoneen suuntaan.

.

Lobelia ja orvokkeja. Ja jotain muitakin.

 .

Valaistuneet puutarhatontut.

 .

Oikeanpuolimmainen violetti kukka on tänä aamuna avautunut kärhö!

..

Tässä vielä lähikuvassa.

Nikkarointia

Inspiraation iskemiseen riittää enimmäkseen jo pelkkä auringonpaiste. Sitähän tänään riitti ja hengailinkin parvekkeella nikkaroimassa ja säätämässä niin paljon, että tuli melkein huono omatunto (olis varmaan ollut hyödyllisempääkin tekemistä)... Tein kasvihuoneen kokonaan uusiksi (yllätys...) mutta lopulta olin kyllä aika tyytyväinen! Nikkarointitapani on hyvin samantyylistä kuin leipomiseni: fiilispohjalta ja vapaalla kädellä. Ei jaksa kaivella mitään ohjeita ja kuka nyt jaksaa mitään mittailla? Tällä metodilla tulee aina parhaat kakut, mutta ennen kaikkea tekeminen on tällaisella meiningillä niiiin paljon kivempaa :)

Aika... persoonallinen, eikö...? ;)

.
Taisin tehdä niin, että rakensin ensin lattian vanhoista hyllyistä, siihen muutama nurkkalankku ja yläreunalankku ja sitten muovia päälle. Noh, ei se ehkä ihan noin vaivattomasti mennyt, purin ja yritin uudelleen aika monta kertaa... Varsinkin kun vapaalla kädellä sahatut lankut ei ihan joka kerta sattunut menemään oikean mittaisiksi... (joku pointti kai mittanauhalla kyllä on!)

Muutamia taimia sain kiikutettua naapurin rouvalle, mutta on näitä kyllä edelleen aikamoinen läjä...

.
Jonkun aikaa sitten nikkaroin samalla freestyle meiningillä reunahyllyn kukkalaatikkoa varten. Meidän parvekekaidet on sellaiset ihme vinot, ettei niiden päälle voi laittaa mitään. Yhtäkkiä sain aivoituksen ja aloin nikkaroimaan ja tuli tosi toimiva systeemi! Ajattelin ensin, että näitähän vois tehdä lisääkin, mutta pikkuhiljaa huomasin, ettei inspistä vain tullut. Sellaista joskus on ja saakin olla! :)

Voi mistä noita sais lisää?!!

.

Tomaatteja ylioppilaille

Kukkagraffitelointi menossa. Krassia, tottakai.

.

Mulla tapahtuu asiat puuskissa. Saan aivan yhtäkkiä inspiraation tehdä jotain. Tää varmaan selittääkin sen, miksen oikein jaksa suunnitella tai ottaa asioista selvää ennen toimiin ryhtymistä. Kun inspis iskee, niin ei sillon enää ehdi etsiä mistään kuukkelista jotain ohjeita! Se onkin osa hauskuutta, että inspiraatiota on, mutta tietoa ei. Saattaa tulla ihan mitä vain, usein jotain aivan muuta kun luuli ajattelevansa :D 

Mun tomaattiviljelys on edennyt puuskissa. Eka inspis sattui kun näin Lidlissä tomaatin siemeniä. Varmuuden vuoksi istutettiin koko setti. Aikaa kului ja yhtäkkiä tajusin, että tuossa pikku rasiassa on ihan tosi tosi paljon versoja. Kului vielä hetki ja inspis iski: istuttelin kaikki pikkuiset alut ruukkuihin, 2-3 aina samaan. Hups vaan niitä ruukkuja olikin aika paljon, eikä meinannut ruokapöydälle ikkunan eteen mahtuakaan. Mietin, että joku hyllysysteemi olis hyvä. Taas kului aikaa ja innostus iski kun dyykkasin tosi sopivan hyllyn:

Tomaattiplantaasi valtasi ruokapöydän!

.

Tuossa kuvassa oon ehtinyt innostuskohtauksen vallassa istuttaa tomaatit kerran vielä uudelleen: jokaiselle oma ruukku. Hyllyssä oli ennen sitä paljon muitakin istutelmia, mutta nyt ne sai väistyä parvekkeelle. Tomaatti-invaasio oli riistäytynyt käsistä. Yllättäen... (mun istutelmilla on tapana tehdä niin, en voi sille mitään!)

Sitten kului taas paljon aikaa. Olin pitkään miettinyt, että joku kasvihuoneen tapainen pitäisi kyhätä parvekkeelle, että sais taas ruokapöydän vapaaksi ja ehkä vähän auringonvaloa ikkunasta sisään. Muoveja ja lankkujakin oli kerääntynyt parvekkeelle odottamaan. Tänään se inspis sitten vihdoin iski (kylläpäs olinkin odottanut!). Harmi vain, ettei aikaa niin kovasti ollut, ei tullut vielä oloa, että nyt on valmis. Seuraavaa puuskaa odotellessa kasvihuone näyttää tältä:

.

Mutta sentään ruokapöydän tunnistaa ruokapöydäksi ja auringonvalo paistaa sisään :)

.

Tänään taisikin jokunen opettaja, päiväkotitäti ja ylioppilas saada ruusujen sijaan tomaatin :D

Onnittelut kaikille ylioppilaille ja muille valmistuneille! :)

Sonnentorin kukkahattutäti ja tuntematon kukkagraffititäti

-Äiti mitä tässä lukee?

Pikkupuutarhuri on löytänyt laatikollisen siemeniä, jotka ostin idättämistä varten, mutta jotka vain homehtuivat kun yritin ja sittemmin laatikko unohtui ajelemaan jonnekin.

-Krassi.
-Entä mitä tässä lukee?
-Sonnentor.

-Onko se tän [kuvassa olevan] tädin nimi?

-Ehkä.

-Onko tällaista tätiä oikeasti olemassa? Mennäänkö sen luo kylään?

-Se on varmaan olemassa vain tässä kuvassa.

-Tuleeko näistä siemenistä tämmösiä [kuvassa olevia] kukkia?

-Ehkä.

-Voidaanko istuttaa?

Huomattavasti helpommin toteutettava ehdotus kuin Sonnentorille kylään lähteminen, joten eikun multaa purkkiin ja siemenet kyytiin. Järkeilin, että kyllä kai idätykseenkin tarkoitetut siemenet voi istuttaa, siemeniähän nekin on. Ja voi sitä Pikkupuutarhurin innostusta kun jo parin päivän päästä purkista alkoi kurkistelemaan jotain!

Vasemmalla Sonnentorin täti kastelemassa ja oikealla krassia :)

.

Siemeniä on laatikossa varmaan miljoona, siis oikeasti. Istutettiin ehkä sata siementä ja laatikko on edelleen täysi. 

-Mehän voidaan istuttaa näitä uloskin, Pikkupuutarhuri intoili.

Tämä kukkagraffititäti myhäili tyytyväisenä. Todellakin voidaan!

Kukkagraffiteissa on paljon hyvää: tuovat kauneutta, luontoa ja elämää kaupunkiin, ei aiheuta mitään vahinkoa, ilahduttaa ihmisiä, ovat kauniita, helppoa ja edullista toteuttaa. Siemenpussejahan saa puoli-ilmaiseksi vaikkapa lähisiwasta ja sittenhän niitä siemeniä saattaa vahingossa tipahdella hyviin kasvupaikkoihin... Hyvä kasvupaikka on sellainen, missä näyttää siltä ettei kukaan meinaa leikata nurtsia. Vaikkapa pöheittyneet pusikot, liikenteenjakajat, kaupunkipuiden kasvukolot kaduissa, lenkkipolkujen varret, kallionkolo tai vaikkapa kivireunuksesta irronneen kiven jättämä kolo... Kolojahan voi myös täyttää mukanaan tuomallaan mullalla jos sikseen tulee.

Mainitsin viime postauksessa lenkkipolkumme varteen ilmestyneistä tulppaaneista. Tässä kuvia, eikö olekin upeita ja ilahduttavia!? Pointsit tästä tuntemattomaksi jääneelle kukkahattu kukkagraffititädille! Tai voihan se olla setäkin!

.

 .

 .

.

.

Kiitos muuten kommenteista! On kiva kirjoitella kun huomaa, että joku lueskelee! :)Toivottavasti tää blogi vois innostaa ja madaltaa kynnystä kenen tahansa ryhtyä vihertumpelointiin!

Mansikka-koivu-humala ja kukkagraffitit

Mansikkaa ja muutakin.

.

Parvekepöydällä majailee tällä hetkellä kummallinen joukkio kasvavia juttuja. Kuvan ruukuissa näkyy mansikan siemenistä istutettuja mansikoita, mutta en voi kyllä uskoa, että tuo sininen mikään mansikka olisi! Sehän näyttää ihan koivulta! Mansikan siemenet olivat Lidlin jostain minikasvihuone-keksinnöstä ja joukossa on näköjään ollut muutakin  (joo, taimista tulee varmempi sato, on mulla niitäkin isommassa ruukussa!). Hassua oli se, että vielä silloin kun ensimmäiset lehdet tulivat, ne kyllä kaikki näytti ihan samanlaisilta. En oikein tiedä mitä tuolle koivuntapaiselle teen, sisko ehdotti bonsain kasvattamista siitä. Sitä voisin kyllä kokeilla!

Sitten tuossa pullossa on hauska uusi pistokas, josta en tiedä yhtään toimiiko se, mutta kohtahan sen näkee. Kuten mainitsin tuossa jossain aikaisemmassa postauksessa, niin mulla on parvekkella sellainen stögä, mistä vois tulla hieno humalasalko. No, kävelinpä kerran tässä vastikään erään aidan ohitse, missä humala rehotti ja... no... yhtäkkiä vain kädessäni oli pistokas :D Hi hii :D Jos se alkaa tekemään juurta, niin ehkäpä saankin humalasalon vielä! :) Joku muuten joskus jossain taisi sanoa, että pöllityt pistokkaat kasvaa parhaiten ;)

Sitten mulla on tällaisia istutusruukkuja täynnä jotain taimen tapaisia. Mutta siemenpussukat on kadonnu ja menny sekaisin aikoja sitten, joten en tiedä enää ollenkaan mikä on mitäkin, jos nyt joskus edes satuin istutellessa sitä pussin kylkeä lukemaankaan... Noi leegopuun näköiset, keskellä ja siitä viistosti ylävasempaan taitavat olla anemone -nimisiä. Ehkä. Mulla ei kyllä ole edes tilaa istuttaa näitä isompiin ruukkuihin, joten voipi olla, että istuttelen ne salaa tuonne jonnekin pitkin kyliä :) Kukkagraffitit kiehtoo kyllä vahvasti!

Mistä tulikin mieleen! Meidän lähimetsän lenkkipolun varrella huomasin juuri äskettäin valkoisia tulppaaneja! Siis keskellä kuusimetsää ja aika pitkältä matkalta juuri polun molemmilla puolilla, tasaisin välein. Tuskin citykanit olis osannu pudotella sipuleita noin säännöllisesti. Täytyykin seuraavan kerran ohi kulkiessa napata valokuva. Joku kukkaisgraffitimummo salettiin ollu asialla! <3

Kukkien kastelu (oooh, sananmuunnos!!)

Pitäiskö kasteluveteen laittaa jotain ravinnejuttua, ja jos niin minkämallista? Jos Joku (siis se "Joku joskus jossain sanoi" -Joku joka tuntuu tietävän lähes kaikki viljelyniksit) sattuu lukemaan, niin vinkkejä ravinteista otetaan kyllä vastaan! Oon välillä käyttänyt jostakin kukkakaupan alelaarista löytynyttä kukille tarkoitettua merileväuutetta, jonka kuulemma pitäisi sopia kaikille kasveille. No, näköjään pelkkä hanavesikin tekee tehtävänsä toisinaan :)

Ennen...

 .

... ja jälkeen! :)

.

Hmm, aika fänsyjä ruukkuja mulla oikeastaan, näin kun kuvasta kattelee! Vasemmanpuoleinen kiva mosaiikkiruukku maksoi kirpparilla 2e, ja se oli mielestäni löytö! :) Tuosta korista taas yritin tehdä amppelin, eli sellaisen roikkuvan ruukun ja koristelin ruman roikottamisnarun puuhelmillä. Korin pohja kuitenkaan ei kestänyt kukkien painoa vaan meinasi päästää ruukun läpi... Mutta on kyllä ihan piristävän näköinen näinkin :) 

Kaupunkiviljelyn realiteetteja...

Jihuu, melkoinen suksee tämä blogi kun lukijamäärä on jo tuplaantunut! :D

Nyt kaupunkiviljelyn kommervenkit alkaa valjeta ja tästä kannattaakin ottaa oppia: Meillä on avoin parveke, eli ei mitään laseja vaan sateensuojana ainoastaan katto. Muutama yö sitten oli satanut ihan kunnolla ja vettä oli tullut parvekkeen täydeltä. Kesä kuivaa... toivottavasti vain riittävän nopeasti. Niin että jonkinlainen salaojitus ruukuissa ja laatikoissa olisi kyllä todella fiksua, ainakin kaiteen luona oleviin istutelmiin! Siis ihan vaikkapa vain reikä pohjassa, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Noi muutamat ruukut ja laatikot missä reikiä ei ole lainehti aika kivasti sadeyön jälkeen ja nyt niissä on jotain epämääräistä valkoista karvaa... Pitänee jatkossa siirtää ne sateen ajaksi suojaan. Jos omistais sellaisen vanhanajan käsiveivattavan poran, niin ehkä uskaltaiskin tekaista reiät pohjaan? Vai oliskohan sittenkin parempi tässä vaiheessa laittaa niiden päälle jokin sateensuoja? Hmm... monikäyttöinen aurinkovarjo? Vois olla ainakin kivan näköinen! Jäänpä miettimään tätäkin vaihtoehtoa, jospa vaikka sellainen kävelisi vastaan :)

Näiden tuntemattomaksi koulittujen taimien lisäksi laatikossa kasvaa jotain valkosta juttua...

..

Mutta myös hyviä uutisia! Ostin aikaisemmin keväällä ruukullisen karpaattien kelloja keittiönpöydälle. Kun niiden kellot lakastuivat, leikkasin kukan ihan lyhyeksi, vähän kuin nurmikon ja siirsin ruukun parvekkeelle odottamaan ihmettä. No, ihme kyllä tapahtuikin! Nyt sieltä ruukusta kasvaa uusia terhakoita lehtiä ja ihan yksi nuppukin! Niin, tämä ruukku kyllä olikin katon alla, eli sain jopa kastella. Kastelu olikin kätevää, koska sadevettä oli kerääntynyt reikäisten ruukkujen alusiin ihan tosi paljon ja ne piti joka tapauksessa tyhjentää.

Ilmeisesti kannatti leikata! Uusia lehtiä ja nuppujakin pilkistelee.

Jospa siitä tulisi vielä tällainen kukkapehko :)

.

Basilikasta, nostin sen sisään kun yhdessä yrttikirjassa luki, että se tykkääkin lämpimästä ja viihtyy tomaattien kaverina. Tomaattien taimia mulla nimittäin on keittiön ikkunassa vaikka muille jakaa! Pitäisi keksiä niille joku kasvihuoneen tapainen. Jos kiinnostaa tomaatintaimi, niin täällähän niitä tosiaankin on, laita viestiä, ilmaiseksi lähtee! :) Postailen tomaateista lisää myöhemmin!